Vastahan sinä olit ihan pikkuinen

Ihmettelin sinun suloisia piirteitä, heräsin yöllä syöttämään, vaihdoin vaippaa, puhdistin kaulapoimut ja pakahduin onnesta.

Ihan äskettäin korjasin puuron sotkuja paidaltasi, laitoin laastarin rikki menneeseen polveen, puhalsin pipin pois ja silitin sinut kauniille unille.

Ei siitä kauan ole, kun selvittelin veljesten riitaa, sitten tehtiin suklaapuuroa ja kaikilla oli hyvä mieli. Rakenneltiin kaarnaveneitä ja kisailtiin mökin joella kenen vene on nopein, kuivateltiin kastuneita saappaita ja saunan jälkeen syötiin makkaraa.

Ihan äskettäin kiedoit pienet pulleat kätesi kaulani ympärille ja ihan äskettäin olin sinulle maailman tärkein ja rakkain.

Ihan äskettäin..

Kaiken tämän jälkeen, aikana ja keskellä sinusta tuli aikuinen, lensit pesästä ja aloit oman elämän piirtämisen, luotin aina että pärjäät ja piirrät jotain hienoa ja kaunista. Ylpeänä ja onnellisena saatoin päästää sinut maailmaan, kokemaan, elämään ja maistelemaan kaikkea sitä mitä elämä tuo eteen.

Ja kyllähän elämä toi sinulle vaikka mitä! Löysit ihanan ihmisen kulkemaan rinnallasi ja teitte minusta mummon !!

Tuo pieni ihme, suloinen tyttö, jonka silmissä näen sinut, jonka tuoksussa tunnen sinut, joka saa sydämeni sykkimään ihan uudella tavalla.

Kuinka monenlaista rakkautta ihminen voikaan tuntea ja kuinka kiitollinen olen siitä, että sinä – oma poikani olet antanut minulle tämänkin rakkauden ja tämän hetken.

Saan pitää sinun tyttöäsi sylissä, minun lapsenlastani ja kuinka onnelliselta se tuntuu. Tarkkaan tuijottavat silmät, pieni hymy mummolle ja pehmoinen posken nukka. Miten kultaisia hetkiä meillä onkaan vielä edessä.

Ihan äskettäin…

Nyt sinä heräät yöllä, vaihdat vaippaa, puhdistat kaulan poimut, pakahdut onnesta ja kuinka ylpeä sinusta olenkaan!