Oletko nähnyt vanhemmilleen kiukuttelevan lapsen? Lapsen joka saattaa heittäytyä maahan riehumaan, joka kiroilee, huutaa ja kitisee?

Oletko nähnyt lapsen joka tönii muita, kiljuu, puhuu kovaäänisesti, ei malta pysyä paikallaan, juoksentelee ja liikehtii jatkuvasti.

Oletko nähnyt nuoren, joka pitää kovaa meteliä, tekee hölmöyksiä porukassa, myöhästelee, unohtelee eikä pidä lupauksiaan.

Oletko tavannut lapsen tai nuoren joka ei meinaa saada mitään hommaa aloitetuksi tai toistuvasti kaikki hommat jäävät kesken?

Mitä ajattelet? Tuleeko mieleesi jotakin seuraavista?:

• ”siinä ei ole lapselle asetettu rajoja”
• ”ei ole osattu kasvattaa”
• ”kyllä pitäis vanhempien ottaa tiukempi linja tuon lapsen kanssa”
• ”missä ovat vanhemmat olleet silloin kun kasvatustaitoja jaettiin?”
• ”Voi taivas näitä vapaan kasvatuksen tuloksia!”
• ”siinä perheessä ei varmasti ole mitään sääntöjä”
• ”kyllä tuossa iässä nuoren pitäisi jo kantaa vastuunsa”
• ”pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni”

Kun jokin ei mene normien mukaisesti tässä yhteiskunnassa, on meillä ihmisille luontainen tarve lähteä etsimään syyllistä. Lapsen kohdalla syyllisiä ovat vanhemmat, kun nuoresta on kyse, voimme tietenkin syyttää edelleen vanhempia, kotia ja huonoja lähtökohtia, mutta syyllistävä sormi alkaa osoittaa myös nuoreen itseensä. ”Kyllä pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä”!

Tietenkin on lapsia, jotka valitettavasti ovat huonoista lähtökohdista. Lapsia jotka eivät ole saaneet rajoja ja rakkautta riittävissä määrin ja silloin tulokset näkyvät meille muille helposti juuri yllämainittuna käyttäytymisenä. Voihan myös olla, että kyseessä on ihan normi lapsi, jolla vaan sattuu olemaan huono päivä – niinkuin meillä aikuisillakin joskus on.

Seuraava kerran kun näet  tälläisen tilanteen, voisitko PYSÄHTYÄ HETKEKSI MIETTIMÄÄN, ennen kuin teet johtopäätöksiä tilanteesta?

Kuten kerroin, syitä voi olla monia – se mihin minä haluan ottaa kantaa on lapset ja nuoret joilla on ADHD. Usein lapsen/nuoren haastavaan käyttäytymiseen voi syynä olla jokin diagnoosi, mitä ei saa katoamaan sormia napsauttamalla tai kunnon ”niskaperse-otteella”.

ADHD ei ole muoti-ilmiö tai diagnoosi joka on keksitty selittelemään huonojen vanhempien virheitä. Tässä muutama minun mielestäni tärkeä asia tietää ADHD:sta.

1. ADHD on neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö joka heikentää toimintakykyä.
2. ADHD:ta on tutkittu paljon ja aivoissa on löydetty ihan selkeitä eroavaisuuksia. Mm.  PET-kuvauksen avulla on saatu selville, että ADHD-henkilöiden aivojen verenkierto on usein liian heikkoa ja etenkin otsalohkojen etuaivokuoren toiminta poikkeaa normaalista.
3. ADHD voi näkyä hyvin monilla eri tavoin, esim.  ylivilkkautena tai sitten jopa poikkeuksellisena hitautena ja saamattomuutena. Yhteistä näille on, että aivojen aktiivisuus on normaalia hitaampaa, vaikka helposti luulisi että asia on juuri päinvastoin. Yliaktiivinen lapsi yrittää kompensoida aivojen hitautta ylivilkkaudella ja ilman ylivilkkautta olevan hitaus vain korostuu. Molemmilla tarkkaavaisuus katoaa herkästi ja ajatukset lähtevät harhailemaan. On vaikea keskittyä ja oman toiminnan ohjauksessa on haasteita. Tehtävän aloittaminen voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa ja unohdetaan helposti asioita.
4. ADHD diagnoosia ei vain saada tilaamalla, vaan se vaatii perusteelliset tutkimukset.
5. ADHD diagnoosi ei anna lupaa käyttäytyä huonosti, mutta voi olla perimmäinen syy siihen – tukemalla lasta ja mahdollisesti lääkehoidolla voidaan auttaa lasta keskittymään uusien käyttäytymismallien omaksumiseen.
6. Ymmärtämällä oman toiminnan ohjauksen haaste ja kehittämällä keinoja siihen voidaan saada aikaan onnistumisia ja isoja edistymisiä arjen haasteissa. ”Ota niskasta kiinni itseäsi” – ei toimi, vaikka kuinka sitä hokee.
7. Haasteistaan huolimatta näiltä lapsilta/nuorilta löytyy runsaasti hienoja ominaisuuksia ja kykyjä.

Esikoiseni oli pienenä todella tottelevainen, kiltti ja hyväkäytöksinen. Toinen lapsemme joka syntyi 1,5v esikoisen jälkeen, olikin aivan erilainen. Hänellä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja hän ei totellutkaan samalla tavalla ja vaikka toistuvasti kielsimme – hän meni ja teki sen uudelleen.

ADHD diagnoosin poika sai 7 vuotiaana ja kaikenlaista on tullut nähtyä. Katoamisia, tulipaloja kirjahyllyssä, iilimatojen suuhun laittamista, kolikoiden nielemistä, ukin kuulolaitteen heitämistä suihkualtaaseen, pissaamista suihkusaippuapuolloon, lukemattomia pään alueen tikkaamisia, naapurinpojan lukitsemista leikkimökkiin, vittujen kirjoittelua naapuruston kaikille puupinnoille spray maalilla.. listaa voisi jatkaa loputtomiin…

Meille tärkeitä asioita lasten kasvatuksessa ovat aina olleet rakkaus, selkeät rajat, johdonmukaisuus ja hyvät perusarvot.

Nämä molemmat pojat saivat kasvaa samassa kodissa, samojen vanhempien kanssa, samoilla säännöillä, rajoilla ja takuulla samalla suurella määrällä rakkautta.

Millaiselta ADHD:n tuomat haasteet voivat lapsesta tuntua?

Ajattele että sinun pääsi sisällä olisi 100 tv ruutua yhtä aikaa auki, niitä kaikkia pitäisi seurata ja kuitenkin samaan aikaan aistisi ovat niin tarkat, että ne havaitsevat oravan ikkunan takana, tippuvan lyijykynän, ohi kulkevan auton, valuvan vesihanan, päätään raapivan kaverin sormet, äänet naapurihuoneessa ja paljon paljon muuta. Samaan aikaan sinulle kerrotaan ohjeita mitä sinun tulee tehdä seuraavaksi ja mitä sinulta odotetaan tai sinua pyydetään lukemaan jotain tekstiä kokeisiin varten.

Kun kyse on pienestä lapsesta, hän ei välttämättä osaa sanoittaa oloaan tai edes käsitellä sitä vaan reagoi lopulta asioihin paljon primitiivisimmillä keinoilla. Sen me juuri helposti näemme ja kuulemme.

ADHD lapsen vanhemmat rakastavat lapsiaan valtavasti, tekevät paljon töitä arjen sujumisen kanssa. Se on päivittäistä ja äärimmäisen raskastakin. Aluksi se vaatii paljon opettelemista ja mikä tärkeintä paljon tietoa asiasta. Sormella osoittelu tai syyttely ei auta asiaa yhtään.

Toivon siis että seuraavan kerran nähdessäsi alussa kuvailemia tilanteita  mietit, ennen kuin tuomitset.

Jos läheisesi perheessä on lapsi/lapsia joilla on ADHD:

Ota selvää siitä, mitä ADHD on, netistä löytyy paljon hyvää tietoa – alla pari hyvää linkkiä. Älä kritisoi, moiti tai oleta vaan kerää tietoa – se lisää ymmärrystä.

Olen törmännyt monta kertaa ennakkoluuloihin ja uskomuksiin, jotka ovat selvästi syntyneet huolesta, asioiden tulkitsemisesta ja tiedon puutteesta!

Me ADHD lasten vanhemmat tarvitsemme paljon tukea ja vähemmän neuvoja sellaisilta joilla tästä ei ole kokemusta.

Olethan mukana tukemassa?

Lisää tietoa aiheesta: http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa