Tästä se tosiaan lähtee, elämäni ensimmäinen blogi postaus.
Tervetuloa mukaan matkalle!
Kerron ihan ensin vähäsen siitä että miksi? mitä olen? ja mihin pyrin?
Minulla on voimakas tarve olla onnellinen.
Olen perusluonteeltani hyvin optimistinen, positiivinen ja ratkaisukeskeinen. Näen huomattavasti helpommin asioissa hyvää kuin pahaa. En kuitenkaan ole sinisilmäinen sillä murheet ovat olleet isosti mukana elämässäni.
Elämä on potkinut minua päähän suuremmilla asioilla, kuin olisin koskaan kuvitellut joutuvani kohtaamaan. Lapsen kuolema, lasten vaikeat sairaudet, oma krooninen ja haastava migreeni. 20 vuoden mittainen taistelu omien erityislapsieni puolesta, jatkuva vatsanpohjassa asuva huoli ja pelko.
Kaikesta huolimatta koen olevani onnellinen. Minulla on luontainen kyky nähdä hyvää elämässä ja vaikka välillä se on ollut niin pimeää, etten näe seuraavaa hengenvetoa pidemmälle, riittää pieni valonsäde joka on nostaa minut pinnalle. Vaikka vain sen verran, että henki taas kulkee.
Tiedän sen pimeän, tunnen sen ja olen elänyt siellä ja silloin kaikki ei tosiaankaan ole onnea ja iloa. En halua katkeroitua, en halua elää loppuelämääni niiden pimeiden aikojen vankina. Vaikka haasteet eivät ole vieläkään minua jätteet, koen että nekin on elettävä ja kun ne edes hetkeksi päästää irti,nautin silloin kaikesta siitä hyvästä mitä minulla on.
Tahto elää onnellista elämää on voimakas ja luontainen. Joku joskus sanoi minulle, että ”eikö ole raskasta yrittää koko ajan olla onnellinen?” En minä mitään yritä, en ponnistele tai esitä onnellista, osaan myös olla ja olen joutunut olemaan surullinen. Uskon, että onni asuu minussa ja se on suuri voimavara minulla tässä arjessa.
Olen syntynyt Parikkalassa 1971, seitsenlapsisen perheen kuudentena. Asun Lappeenrannassa mieheni ja tyttäreni kanssa. Perheeseen kuuluu ihana mieheni, jonka kanssa olen saanut elää pitkää ja rakkaudentäyteistä parisuhdetta jo vuodesta 1992 lähtien sekä pojat -95 ja -97, tytär -01 ja poika -00, jonka menetimme sydänvian seurauksena 4kk ikäisenä. Pojat ovat muuttaneet jo omilleen. Kotoa löytyy myös pikkuinen koira Leo ja vanharouva kissa nimeltään Kisu.
Olen koulutukseltani sairaanhoitaja, mutta olen työskennellyt lääketeollisuudessa jo toistakymmentä vuotta. Rakastan työtäni, jossa saan reissata, olla ihmisten kanssa tekemisissä ja mikä parasta, tehdä tärkeää työtä vaikeaa sairautta sairastavien potilaiden parhaaksi.
Rakastan hyvää ruokaa ja viiniä, mökkeilyä, ystävien kanssa vietettyä aikaa ja mielenkiintoisia keskusteluja, mutta myös television katselua.
Ihminen on mielenkiintoinen otus ja muutama vuosi sitten itsetuntemusasiat kolahtivat oikein kunnolla ja kouluttauduin Enneagrammi ohjaajaksi. Intohimona on parisuhdetyö Enneagrammin kanssa.
Miksi aloin kirjoittamaan tätä blogia?
Minulla on paljon ajatuksia, joita olen kirjoitellut niin facebookissa, kuin ihan vain pöytälaatikkoonkin. En näe asioita koskaan mustavalkoisina ja koen että melkein kaikissa asioissa on aina kaksi puolta. Turhan usein tuntuu, että ihmisten kriittisyys syntyy juuri siitä, ettei nähdä kuin oma puoli asiasta ja tiedon puute ja pelko vain lisäävät kriittisyyden määrää.
Haluan pohtia blogissani elämän moninaisuutta, niitä syviä tummia vesiä, onnen tunteita, rakkautta, erityislasten vanhemmuutta, ihmissuhteita ja myös ratkaisuja elämän tuomiin haasteisiin.
Haluan tuoda vertaisille kokemuksia siitä miten jatkaa eteenpäin, mutta myös tietoa heille joille nämä asiat eivät ole tuttuja. Tiedon lisääntyminen sekä asioiden ymmärtäminen vähentää ennakkoluuloja ja tekee maailmasta paremman paikan elää.
Ehkä tämä on ovi johonkin uuteen ja ihmeelliseen !
Jätä kommentti